Verenpisarat ovat pensaita tai puita, jotka pudottavat lehtensä talveksi viileässä ilmastossa mutta kasvavat ikivihreinä lämpimämmillä alueilla. Niillä on tyypillinen, erikoisen muotoinen kukka, jossa terälehdet muodostavat alaspäin suuntautuvan torven ja sen kantaan kiinnittyneen kruunun. Suurimmat verenpisarat ovat 12–15 metriä korkeita puita.
Usein luullaan, että oranssinväriset verenpisaran kukat on jalostettu nykyaikana, mutta ’Lye’s Unique’ -lajikkeen lohenpunaiset kukat ovat vuodelta 1886. Kestävä pensaslajike ’Charming’-lajike on vuodelta 1877.
Euroopassa verenpisaroita kasvatettiin ensimmäisen kerran 1780-luvulla. Useita 1800-luvulla jalostettuja lajikkeita viljellään edelleenkin. Vuodelta 1872 tunnetaan ’Bland’s New Striped’ ja vuodelta 1880 ’Claire de Lune’.
Verenpisaran hedelmät ovat meheviä, ja yhtä lajia kasvatetaan lähinnä marjojensa takia. Koristekasveina kasvatettavat verenpisarat ovat kookkaita, noin 50 cm korkeita kasveja. Ne kasvavat pensaan muodossa, ja niiden kukat ovat melko isot, fuksianpunaiset. Uudessa-Seelannissa elävät, hyvin harvinaiset kakapo-papukaijat käyttävät verenpisaran hedelmiä ravinnokseen.
Sisätiloihin kannattaa valita pienikasvuisia lajikkeita. Esimerkiksi lajike ’Ballet Girl’ kasvaa vain 30-47 cm:n korkuiseksi, ja sillä on suuret, kerrannaiset, kirsikanpunaiset ja valkoiset kukat. Rentovartiset muodot, kuten lajike ’Marinka’, sopivat mainiosti kukkapylvään päälle. Ne tulevat noin 30 cm:n korkuisiksi ja jopa 60 cm:n levyisiksi. Multa pidetään kosteana. Keväästä syksyyn kasvia lannoitetaan kerran viikossa miedolla nestemäisellä, kukkiville kasveille sopivalla lannoitteella. Keväällä voi ottaa puutumattomia pistokkaita ja myöhäiskesällä puolipuutuneita pistokkaita, jotka juurrutetaan kylvömullassa.
Verenpisara lajeja
Fuchsia arborescens– puuverenpisara
Fuchsia boliciana-bolivianverenpisara
Fuchsia coccinea-helakkaverenpisara
Fuchsia fulgens-tuliverenpisara
Fuchsia magellanica-siroverenpisara
Fuchsia procumbens-kääpiöverenpisara
Verenpisaran viljely
Suomessa verenpisaraa viljellään yksivuotisena kasvina, koske se ei kestä hallaa. Toisaalta se viihtyy viileässä eikä pidä suorasta auringonvalosta.
Ruukussa tai amppelissa terassilla tai lasitetulla parvekkeella se voi hyvin. Samaten sen voi hyvin istuttaa kesäksi ulkoruukkuun. Varmista sitä ennen, että hallayöt ovat ohi ja että verenpisaran paikka on suojattu voimakkaalta auringolta, runsailta sateilta ja kovilta tuulilta.
Oikea kasvualusta
Voit ostaa verenpisaroita jo varhain keväällä, paljon ennen ulosistutusaikaa. Verenpisara haluaa kasvualustakseen mieluiten ravinteikasta ja läpäisevää maata, joka ei kuitenkaan saa kuivua liian nopeasti. Siksi suositellaan käytettäväksi pelargonimullan ja hiekkaisen maan sekoitusta, jotta olosuhteet olisivat suotuisat verenpisaralle.
Vesi ja ravinteet
Verenpisaraa on kasteltava säännöllisesti; se ei saa kastua liian märäksi, mutta kosteutta on oltava jatkuvasti. Suosittelemme myös nestemäistä kasviravinnetta, jota käytetään istutusajankohdasta kesän lopulle saakka. Voit myös käyttää alusta asti pitkävaikutteista ravinnetta. Tällöin sinun tarvitsee kastella kasvia ainoastaan vedellä.
Voit ostaa verenpisaroita jo varhain keväällä, paljon ennen ulosistutusaikaa. Verenpisara haluaa kasvualustakseen mieluiten ravinteikasta ja läpäisevää maata, joka ei kuitenkaan saa kuivua liian nopeasti. Siksi suositellaan käytettäväksi pelargonimullan ja hiekkaisen maan sekoitusta, jotta olosuhteet olisivat suotuisat verenpisaralle.
Vesi ja ravinteet
Verenpisaraa on kasteltava säännöllisesti; se ei saa kastua liian märäksi, mutta kosteutta on oltava jatkuvasti. Suosittelemme myös nestemäistä kasviravinnetta, jota käytetään istutusajankohdasta kesän lopulle saakka. Voit myös käyttää alusta asti pitkävaikutteista ravinnetta. Tällöin sinun tarvitsee kastella kasvia ainoastaan vedellä.
Verenpisaran talvisäilytys ja hoito
Verenpisara kukkii kylmyyden tuloon saakka ja sen voi halutessaan antaa talvehtia. Syksyllä ja talvella verenpisara haluaa viileään (n. 5–10 astetta) ja pimeään, mielellään kellariin tai autotalliin. Tänä aikana kastelun on oltava niukkaa, ja keväällä kasvi on istutettava uudelleen.
Verenpisara kukkii kylmyyden tuloon saakka ja sen voi halutessaan antaa talvehtia. Syksyllä ja talvella verenpisara haluaa viileään (n. 5–10 astetta) ja pimeään, mielellään kellariin tai autotalliin. Tänä aikana kastelun on oltava niukkaa, ja keväällä kasvi on istutettava uudelleen.
Verenpisaran leikkaaminen
Jos haluat pienikokoisen verenpisaran, leikkaa sitä voimakkaasti. Jos taas haluat siitä suuren, karsi sitä vain hiukan.
Jos haluat pienikokoisen verenpisaran, leikkaa sitä voimakkaasti. Jos taas haluat siitä suuren, karsi sitä vain hiukan.
Lisää verenpisara pistokkaista
Verenpisaraa lisätään ottamalla siitä pistokkaita ja istuttamalla ne ruukkuun. Verenpisaran siemenistä ei voi kasvattaa lajiaitoja jälkeläisiä.
Puutarhan ja silmän ilo
Sille, joka haluaa terassilleen tai parvekkeelleen jotakin hiukan erilaista kesäksi, on verenpisara varma valinta. Tämä klassinen kesäkukka on poikkeuksellisen kaunis ja ainutlaatuinen, ja lisäksi voit kasvattaa siitä juuri sellaisen kuin haluat. Verenpisara kasvaa normaalisti pensaan malliseksi, mutta myös puuksi suotuisissa olosuhteissa.
Puuksi saakka se tosin kasvaa vain luonnonvaraisilla seuduillaan, Etelä-Amerikan ja Uuden-Seelannin subtrooppisilla alueilla. Tästä syystä verenpisaraa viljellään Suomessa vain yksivuotisena kesäkukkana, mutta myös näissä olosuhteissa sen on mahdollista talvehtia. Verenpisarapuun sen sijaan voit rauhassa pudottaa pois laskuista, koska se ei menesty meidän ilmastossamme.
Kasvutapansa ansiosta verenpisara sopii lähes kaikkialle, niin amppeleihin kuin hiukaksi aikaa jopa kukkapenkkiin. Normaalisti sen korkeus on paristakymmenestä senttimetristä pariin metriin riippuen siitä, missä ja miten kasvatat sen ja minkä muotoiseksi.
Lehdet
Verenpisaran lehdet ovat kauniin soikeita ja vihreitä ja niiden reunat sahalaitaiset. Lehdessä on vaaleanpunainen keskisuoni, alapuolelta se on hiukan violetti. Lehdet ovat oksissa pareittain ja melko tiheästi.
Verenpisaran risteytykset tuovat lisää valinnanvaraa
Suurin osa tänä päivänä myytävistä verenpisaroista on eri lajien risteytyksiä. Siksi myynnissä olevien kasvien valikoima on niin monimuotoinen. Värivalikoimansa ja pensasmaisen kasvutapansa ansiosta verenpisara sopii monille puutarhureille ja niille, jotka haluavat erikoisen muotoisia ja omien mieltymystensä mukaisia kasveja.
Verenpisaran lehdet ovat kauniin soikeita ja vihreitä ja niiden reunat sahalaitaiset. Lehdessä on vaaleanpunainen keskisuoni, alapuolelta se on hiukan violetti. Lehdet ovat oksissa pareittain ja melko tiheästi.
Kukka
Itse kukka on todella mielenkiintoinen. Riippuva nuppu muistuttaa pisaraa. Sitä suojaa neljä verholehteä ja lisäksi useampi terälehti. Verholehdet avautuvat teräviksi ja ne voivat toisinaan taipua ylöspäin. Nuput aukeavat ikään kuin hameeksi, jonka muoto ja väri vaihtelevat lajeittain.
Kukan heteet riippuvat pitkällä hameen ulkopuolella ja kruunaavat sen kauneuden. Myös kukan koko vaihtelee suurista aivan pieniin ja värikirjo valkoisesta vaaleanpunaiseen, purppuraan ja kaksivärisiin.Perinteisesti verenpisara on punainen, kukkiva kasvi, mutta kiinnostuksen kasvaessa jalostamalla on onnistuttu luomaan useita eri värejä. Punaisen värinsä vuoksi kasvi on saanut lisänimekseen Kristuksen verenpisara. Myös kukan muodosta voi päätellä syitä tällaisen nimen antamiseen.
Itse kukka on todella mielenkiintoinen. Riippuva nuppu muistuttaa pisaraa. Sitä suojaa neljä verholehteä ja lisäksi useampi terälehti. Verholehdet avautuvat teräviksi ja ne voivat toisinaan taipua ylöspäin. Nuput aukeavat ikään kuin hameeksi, jonka muoto ja väri vaihtelevat lajeittain.
Kukan heteet riippuvat pitkällä hameen ulkopuolella ja kruunaavat sen kauneuden. Myös kukan koko vaihtelee suurista aivan pieniin ja värikirjo valkoisesta vaaleanpunaiseen, purppuraan ja kaksivärisiin.Perinteisesti verenpisara on punainen, kukkiva kasvi, mutta kiinnostuksen kasvaessa jalostamalla on onnistuttu luomaan useita eri värejä. Punaisen värinsä vuoksi kasvi on saanut lisänimekseen Kristuksen verenpisara. Myös kukan muodosta voi päätellä syitä tällaisen nimen antamiseen.
Verenpisaran risteytykset tuovat lisää valinnanvaraa
Suurin osa tänä päivänä myytävistä verenpisaroista on eri lajien risteytyksiä. Siksi myynnissä olevien kasvien valikoima on niin monimuotoinen. Värivalikoimansa ja pensasmaisen kasvutapansa ansiosta verenpisara sopii monille puutarhureille ja niille, jotka haluavat erikoisen muotoisia ja omien mieltymystensä mukaisia kasveja.
Verenpisara viihtyy ulkosalla parhaiten puolivarjoisalla paikalla. Verenpisaran lajikkeesta riippuen kasvi menestyy kuitenkin mainiosti myös varjoisalla tai aurinkoisella kasvupaikalla. Verenpisaraa kasvatettiin aiemmin myös huonekasvina, mutta sen suosio hiipui läpi vuoden kuivina ja lämpiminä pysyvien asuntojen myötä.
Multa
Sopiva kasvualusta on ravinteikas, ilmava ja vettä läpäisevä sekä lievästi hapan. Tavallinen kukkamulta paranee, kun sekoitat siihen karkeaa hiekkaa, kevytsoraa ja perliittiä.
Ruukku
Verenpisarat tarvitsevat runsaasti tilaa juurilleen. Ruukun kokoa on syytä kasvattaa kesän aikana, jos kukkasilmut eivät aukea ja lehdet roikkuvat.
Sopiva kasvualusta on ravinteikas, ilmava ja vettä läpäisevä sekä lievästi hapan. Tavallinen kukkamulta paranee, kun sekoitat siihen karkeaa hiekkaa, kevytsoraa ja perliittiä.
Ruukku
Verenpisarat tarvitsevat runsaasti tilaa juurilleen. Ruukun kokoa on syytä kasvattaa kesän aikana, jos kukkasilmut eivät aukea ja lehdet roikkuvat.
Hoito
Kastele ensimmäiset 2–3 viikkoa tavallisella vedellä ja aloita lannoitus vasta sen jälkeen. Älä anna veden seisoa juuristoalueella. Voit käyttää veteen sekoitettavia kastelulannoitteita joka toisen kastelun yhteydessä tai lisätä pitkävaikutteisia lannoiterakeita tai -puikkoja mullan joukkoon. Jos talvetat verenpisaran, lopeta lannoitus elokuun alkuun mennessä.
Kastele ensimmäiset 2–3 viikkoa tavallisella vedellä ja aloita lannoitus vasta sen jälkeen. Älä anna veden seisoa juuristoalueella. Voit käyttää veteen sekoitettavia kastelulannoitteita joka toisen kastelun yhteydessä tai lisätä pitkävaikutteisia lannoiterakeita tai -puikkoja mullan joukkoon. Jos talvetat verenpisaran, lopeta lannoitus elokuun alkuun mennessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti