Papaija kasvaa tavallisesti 2–6 metriä korkeaksi, korkeimmillaan 8 metriä korkeaksi. Runko on suora, sileä ja väriltään vihreä. Oksia ei ole, vaan lehdet asettuvat kierteisesti suoraan runkoon. Suurikokoiset lehdet ovat suoria ja pitkäruotisia, lehtilapa on syvään suuriliuskainen. Lehtiä on yleensä jäljellä vain rungon yläosassa. Rungon alaosassa on selvästi näkyviä, vanhojen lehtien jättämiä arpia. Papaijan kellanvalkoiset kukat ovat kaksikotisia ja puhkeavat lehtihankoihin.
Papaija kukkii ja tuottaa hedelmiä samanaikaisesti vuoden ympäri. Hedelmät voivat painaa jopa 10 kg, mutta tavallisesti ne ovat noin kilon painoisia. Ne roikkuvat suoraan rungosta. Muodoltaan papaijan hedelmä soikea tai hieman päärynänmuotoinen. Kuori on nahkamainen, sileä ja vihreä, kypsänä kellertyvä. Hedelmämalto eli hedelmäliha on mehukas ja väriltään vaalean oranssi tai punainen. Rakenteeltaan se muistuttaa hieman melonia. Hedelmämalton keskellä olevassa ontelossa on runsaasti mustanharmaita pippurinmarjan kokoisia siemeniä. Siemeniä saattaa olla jopa yli 50 kappaletta hedelmää kohden.
Puuksi papaija on varsin lyhytikäinen. Tavallisesti se elää vain 4–5-vuotiaaksi. Toisaalta se alkaa tuottaa hedelmiä jo 10 kuukautta vanhana.
Viljelykasvina papaijasta on jalostettu useita eri lajikkeita.
Papaija on alkujaan kotoisin Etelä-Amerikan trooppisilta alueilta. Nykyään sitä kasvaa viljelykasvina kaikkilla tropiikissa ja subtropiikissa.
Papaija on yksi tropiikin eniten viljeltyjä ravintokasveja. Suurin osa sadosta käytetään paikallisesti. Papaijan hedelmän hedelmämalto sisältää runsaasti A- ja C-vitamiineja. Hedelmät nautitaan yleensä sellaisenaan tai hedelmäsalaateissa. Hedelmistä tehdään myös mehua ja nektaria, jotka ovat tuoreita hedelmiä suositumpia vientituotteita. Papajan maku on hieman melonimainen ja aprikoosimainen.
Erityisesti papaijan kuorien ja raakojen hedelmien maitiaisneste sisältää proteiineja pilkkovaa papaiinientsyymiä, jota käytetään ruoansulatusongelmien lääkinnässä. Samasta syystä papaija edistää ruoansulatusta.
Entsyymi myös mureuttaa lihaa, joten papaija sopii soseutettuna marinadeihin. Sitä käytetään myös purukumin raaka-aineena sekä villan ja silkkikankaan käsittelyssä ehkäisemään kutistumista. Papaijan lehdet kelpaavat keitettyinä vihanneksiksi ja koko kasvi sopii hyvin myös karjanrehuksi.
Papaijan mehukkaan siemenmallon keskellä on runsaasti isoja, mustia siemeniä. Niitä on helppo käsitellä ja ne myös itävät hyvin. Lievästi makea hedelmämalto on herkullista syötävää sellaisenaan, mutta makua voi täydentää vielä lisäämällä muutama pisara sitruunaa tai limettiä. Papaija sopii myös leikkeleiden ja paistetun tai savustetun lihan seuraksi.Papaija on luonnossa kookas, ruohovartinen puu; melonipuuksikin kutsuttu. Sen haaraton runko voi kasvaa 2 – 10 m korkeaksi. Ylimpänä rungossa on lehtiruusuke, jonka keskellä tai alapuolella sijaitsevat melonin tai päärynän muotoiset, vihreät tai kellertävät hedelmät.
Halkaise kypsä papaija kahtia ja raaputa siemenet pois. Huuhdo ne ja levitä noin tunniksi kuivumaan paperin päälle. Kylvä muoviruukkuun kylvömultaan ja peitä muovilla. Aseta ruukku valoisaan ja lämpimään paikkaan ja pidä kylvös tasaisen kosteana. Siemenet itävät 2 – 10 viikossa.
Papaija kasvaa mittaa nopeasti, joten taimet kannattaa koulia pian omiin ruukkuihinsa. Mullaksi sopii ruukkukasvimulta, johon on sekoitettu karkeaa hiekkaa tai kevytsoraa. Erityisen tärkeää on istuttaa taimi samaan syvyyteen kuin aiemminkin. Papaijaa ei latvota eikä se siedä kylmää. Se tarvitsee aurinkoa ja lämpöä – ja viihtyy kesällä kasvihuoneessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti