Viinirypäle, Vinis vinifera

Viinirypäle on viiniköynnöskasveihin (Vitaceae) kuuluvien viiniköynnösten (Vitis) hedelmä. Viinirypäleistä valmistetaan viiniä, mehua, hilloa, rusinoita ja korintteja tai niitä voidaan syödä sellaisenaan. Rypäleet ovat yksi vanhimpia viljelyskasveja ja noin puolet maailmassa kasvatetuista hedelmistä on rypäleitä.

Viinirypäleitä on useita lajikkeita:

• Viiniköynnös Vitis vinifera, viinintekoon Euroopassa
• Vitis labrusca, pöytärypäleitä Pohjois-Amerikassa, käytetään joskus viiniksi
• Törmäviini Vitis riparia, villi laji Pohjois-Amerikassa, käytetään joskus viiniksi
• Vitis rotundifolia, hyytelöön ja joskus viiniksi
• Vitis aestivalis Norton, viiniksi
• AmuriviiniVitis amurensis, koristekasvi
• RuosteviiniVitis coignetiae, koristekasvi, upeat lehdet
• Vitis lincecumii (eli Vitis aestivalis tai Vitis lincecumii),
• ’Dr. Schmidtman’ – keltavihreät rypäleet.
• ’Fabel’ – sato ehtii kypsyä avomaallakin. Rypäleet ovat pienehköt, vaaleat, kypsinä punertavat ja makeat.
• ’Frankenthaler’ (’Black Hamburg’) – isot tummansiniset rypäleet. Köynnös on voimakaskasvuinen. Lajiketta on kasvatettu Suomessa lämmitettävissä kasvihuoneissa jo 1900-alussa.
• ’Summersweet’ – hillitysti kasvava aitoviiniköynnös on aikaisin amerikkalaisista lajikkeista. Melko pienet, siniset, mehukkaat ja erittäin makeat rypäleet ehtivät kypsyä avomaallakin.Vitis berlandieri (eli Vitis cinerea var. helleri), Vitis cinerea, Vitis rupestris ovat lajeja joita käytetään lähinnä hybridien kasvatukseen. Hybridit eli usean lajin risteymät ovat suosittuja, koska ne kestävät hallaa ja tuholaisia paremmin kuin puhtaat lajit.

Viinirypäleitä tuotetaan maailmassa vuosittain noin 75 miljoonaa tonnia, josta noin 40 prosenttia Euroopassa. Suurimmat tuottajamaat olivat vuonna 2016 Kiina, Italia ja Yhdysvallat.

Kiinassa rypäleet syödään pääosin (83 % vuonna 2015) sellaisenaan. Saksassa, Ranskassa ja Italiassa yli 80 prosenttia rypäleistä käytetään viinin valmistukseen. Erityisesti Turkissa iso osa rypäleistä kuivataan rusinoiksi. Kaiken kaikkiaan maailman viinirypäleistä noin puolet (47 % vuonna 2015) käytetään viinin valmistukseen, kolmannes (36 %) syödään sellaisenaan ja kymmenennes (8 % vuonna 2014) kuivataan.

Rypäleiden jatkojalostuksessa tarvittavat rypälemäärä vaihtelee:

• viinilitran valmistukseen tarvitaan keskimäärin alle kaksi kiloa rypäleitä
• rusinakiloon kuluu noin 4 kiloa rypäleitä.

Viinirypäleistä on löydetty antioksidantteja. Yksi näistä on pterosilbeeni, jonka on aiemmissa tutkimuksissa todettu tehoavan joihinkin syöpäsairauksiin sekä alentavan ns. huonoa kolesterolia. Erityisesti rypäleen siemenillä on terveyttä edistäviä vaikutuksia. Suomen kaupoissa myytävistä rypäleistä on nykyisin valtaosa siemenettömiä.

Seuraavan kerran kun syöt kypsiä, makeita viinirypäleitä, niin kylvä ne heti kylvömultaan noin sentin syvyyteen. Peitä kylvös muovilla ja laita valoisaan, lämpimään paikkaan.

Viinirypäleen siemeniä kylväessään ei tiedä, mitä lajiketta niistä tulee ja tekevätkö ne koskaan hedelmiä. Sirot viiniköynnökset kauniine sormiliuskaisine lehtineen ovat joka tapauksessa tyylikkäitä huonekasveja.

Viiniköynnös on kesävihanta pensas, joka kiipeilee kärhien avulla. Rypäleissä on runsaasti hedelmäsokeria (noin 20 %), mutta myös rautaa ja C-vitamiinia. Meille rypäleitä tuodaan ympäri Eurooppaa. Viiniköynnös on hyvin vanha viljelykasvi, jota on kasvatettu yli 6000 vuotta.

VARMISTA VIINIKÖYNNÖKSEN TALVEHTIMINEN AVOMAALLA

• Valitse lämmin, aurinkoinen ja suojainen kasvupaikka.
• Istuta taimi vähintään 15 cm entistä kasvusyvyyttä syvemmälle.
• Muotoile maanpinta loivaksi kummuksi, jolloin taimen tyvelle ei jää syksyllä vettä.
• Älä anna viiniköynnökselle loppukesällä enää typpipitoista lannoitetta, jotta kasvu päättyy ajoissa ja köynnös valmistautuu talveen. Syyslannoitus elokuun aikana.
• Kasaa syksyllä taimen tyvelle talvisuojaturvetta, kuivia lehtiä tai havuja ja suojaa versot pakkaspeitteellä ainakin ensimmäisenä talvena.

Kasvupaikka avomaalla / kasvihuoneessa: aurinko, tuulensuojainen; kasvualusta 60 cm syvä,  tuore, runsasravinteinen, läpäisevä.
Kasvatus parvekkeella: valoisalla parvekkeella viiniköynnös talvehtii sitä varmemmin mitä suurempi kasvatusruukku on. Astian halkaisijan tulee olla vähintään 50 cm ja ruukun pohjalle tulee kevytsoraa. Talvipakkasilta taimi suojataan vuoraamalla astia kauttaaltaan styroksilla. Vaihtoehtoisesti viiniköynnös talvetetaan viileässä kellarissa syysleikkauksen jälkeen.
Taimiväli: noin 100 cm.

Viiniköynnöksen istuttaminen

Paras istutusaika on keväällä, mutta astiataimia voi istuttaa läpi kesän. Tärkeintä on, että taimet ehtivät juurtua hyvin ennen talven tuloa. Kaiva köynnöksille vähintään 60 cm syvä kuoppa. Lisää multaan kompostia tai maatunutta lantaa. Kasvualustaan lisätään vuosittain myös kalkkia tai tuhkaa. Poikkeuksen muodostavat ’Zilga’ ja ’Supaga’, jotka viihtyvät happamassa maassa. Istutus rinteeseen tai kohopenkkiin varmistaa, ettei sadevesi lammikoidu köynnöksen tyvelle. Savimailla kasvualusta kannattaa salaojittaa. Kasvihuoneissa on tärkeää, että viiniköynnös juurtuu suoraan pohjamaahan.
Viiniköynnöksen kastelu ja lannoitus

Viiniköynnös kasvaa voimakkaasti ja tarvitsee siksi runsasta lannoitusta. Elokuussa lannoitus vaihdetaan typettömään syyslannokseen, jotta köynnös ehtii valmistautua talveen. Nuoret taimet vaativat myös säännöllistä kastelua. Viiniköynnös kasvattaa syvät juuret 3–5 vuodessa ja sen jälkeen se pärjää jopa ilman kastelua.

Viiniköynnös kasvihuoneessa

Kausihuoneen eli lämmittämättömän kasvihuoneen etuna on pidempi kasvukausi. Köynnökset lähtevät kasvuun aikaisin keväällä ja lämpöä riittää myöhään syksyyn. Kasvihuoneessa myöhäisetkin lajikkeet ehtivät kypsyä varmemmin ja köynnökset tuleentua ennen talven tuloa. Kasvihuoneeseen suositeltavia lajikkeita ovat muun muassa ’Blå Burgunder’ eli ’Pinot Noir’, ’Bolero’, ’Frankentahaler’, ’Summersweet’ ja ’Fabel’.

Viiniköynnös avomaalla

Viiniköynnöksiä voit kasvattaa lämpimällä ja tuulensuojaisalla paikalla avomaalla. Hyvä paikka on esimerkiksi talon eteläseinusta. Varmimmat lajikkeet avomaalle ovat tarhaojukkaviinit ’Zilga’ ja ’Supaga’ sekä törmäviinistä polveutuva ’Beta’. Myös uudempia lajikkeita, kuten pääkuvan punertavaa ’Somerset Seedless’ -lajiketta kannattaa kokeilla avomaalla, joskin kasvihuoneessa sadosta tulee runsaampi.

Viiniköynnöksen leikkaus
Vapaasti kasvava viiniköynnös tekee runsaasti versoja ja rypäleterttuja, mutta kaikki rypäleet eivät ehdi kypsyä ja marjat jäävät usein pieniksi. Viiniköynnöstä leikataan sadon laadun parantamiseksi. Tavoitteena on saada 2–3 voimakasta päärankaa, joista kasvaviin sivuversoihin muodostuvat rypäletertut. Terttujen määrää rajoitetaan niin ikään. Kasvukaudella tehdään useita erityyppiä leikkauksia ja syksyllä versoja typistetään voimakkaasti. Leikkausohjeita löytyy alan kirjoista ja oppaista sekä osoitteesta viininkasvattajat.fi