sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Näin kasvatat uuden valkosipulin yhdestä kynnestä

Valkosipuli on eräs maailman vanhimmista viljelykasveista. Sen esi-isä on ilmeisesti joku aasialainen luonnonlaji. Valkosipulia on siis käytetty jo vuosituhansien ajan sekä ruoan mausteena että lääkkeenä. Eurooppaan se on tullut ensimmäisten viljelykasvien mukana. Pohjoismaiden luostareissa sitä viljeltiin lääkkeeksi jo keskiajalla. Viljely oli välillä Suomessa unohduksissa muutamia vuosisatoja. Nykyään sen käyttö ja viljely on jälleen yleistynyt, etenkin lääkinnällisten vaikutusten ansioista. Tieteellinen lajinimi ”sativum” tarkoittaa viljeltyä.

Valkosipulia voi kasvattaa yhdestä kynnestä. Istuta se juuripuoli alaspäin lämpimään ja valoisaan paikkaan. Sipuli juurtuu ja alkaa työntää uusia vihreitä varsia. Leikkaa varret pois (ja käytä ne mausteena), ja sipuli keskittää voimansa uuden sipulin kasvattamiseen.

Kun korjaat satoa, tee kuten inkiväärin kanssa: nosta koko kasvi ylös ja istuta sen jälkeen uusi satsi uudesta kynnestä.
Valkosipulia on useita eri kantoja

Valkosipuli on kaksivuotinen. Viljelyyn tulisi valita hyväksi todettuja paikallisia tai ulkomaisia kantoja. Ruokakaupasta ostetut valkosipulit eivät yleensä anna kunnon satoa. Suomesta löytyy kymmenisen hyvää kantaa, joilla on eroja mm. kuoren värissä (jotkut ovat punertavia) ja joiden säilyvyys, satoisuus ja taudinkestävyys ovat osoittautuneet hyviksi.

Siperiasta kotoisin oleva talvivalkosipuli on valkosipulikanta, joka nimensä mukaisesti viihtyy talvet maassa ja menestyy koko Suomessa. Se on isompi kuin tavallinen valkosipuli: 4-8 suurta ja voimakkaan makuista kynttä. Kynnen kalvo on helposti irtoava.

Missä valkosipuli viihtyy?Valkosipuli viihtyy aurinkoisessa ja lämpimässä kasvupaikassa. Kasvualustan on hyvä olla syvä, voimakas ja perusteellisesti kalkittu ja lannoitettu. Komposti, hyvin palanut karjanlanta tai kanankakka ovat mainioita voiman lähteitä. Sopiva pH on 6,5 - 7,0.

...ja näin lisäät valkosipulia!

Valkosipuli koostuu monesta lohkosta eli kynnestä. Kynnet ovat turvonneita hankasilmuja, joita peittää kalvomainen kuori. Syksyllä istutettu valkosipuli kukkii kesällä: kukkavarsi kiertyy spiraalimaisesti, ja varren päähän kukintojen tyvelle muodostuu pikkusipuleita eli itusilmuja. Myös niitä voi kerätä talteen sadonkorjuun yhteydessä ja istuttaa vielä samana syksynä maahan hajaistutuksena parin sentin syvyyteen. Ensimmäisenä kesänä niistä kasvaa pieniä pyöreitä kynsiä, jotka voi istuttaa syksyllä normaalien kynsien tapaan. Seuraavana kesänä näistä kynsistä kasvaa täysikokoisia sipuleita.

Yleensä kasvin lisääminen tapahtuu kuitenkin kynsiä istuttamalla. Valkosipulin keskimmäisiä pieniä kynsiä ei kannata istuttaa, koska niistä kasvaa vain jakaantumattomia pikkusipuleita. Valkosipuli ei tuota siemeniä. Valkosipulin kynnet kannattaa istuttaa jo syksyllä. Näin ne saavat luonnollisen kylmäkäsittelyn ulkona ja aloittavat keväällä oikeissa olosuhteissa juurtumisen ja kasvun. Etenkin talvivalkosipulille sopii hyvin syysistutus, sillä se viihtyy talven maassa. Kynnet irrotellaan ja istutetaan maahan terävä kärki ylöspäin. Istutus tehdään lokakuussa ennen maan jäätymistä, jotta ne ehtivät juurtua vielä syksyllä. Versot alkavat työntyä maasta aikaisin keväällä, ja täten mahdollisimman pitkä kasvukausi tuottaa mahdollisimman suuria sipuleita.

Keväällä istutettavien talvivalkosipulien istukkaat pitää säilyttää kuivassa tilassa, lämpötilan ollessa nollassa. Kevätistutuksessa valkosipulin kylmäkäsittelyllä voidaan lyhentää kaikkia kehitysvaiheita. Sipuleita pidetään maaliskuussa n. 1 kk:n ajan esim. jääkaapissa. Huhtikuun puoliväliin mennessä sipulit istutetaan kokonaisina juurtumaan astiaan, jossa on kosteaa hiekkaa ja/tai turvetta.
Astia laitetaan viileään (5 - 10 °C), jotta versoista tulee tanakoita. Kun ulos istuttaminen on mahdollista, juurtuneet kynnet erotellaan, juuria varoen, toisistaan.

Maahan vedetään kuokalla vako ja kynnet istutetaan esim. kompostilla täytettyihin n. 10 cm syviin vakoihin. Riviväliksi sopii 20 - 30 cm ja taimiväliksi 10 - 15 cm.

VINKKI: Valkosipulia voi kasvattaa myös sisällä ruukussa, aurinkoisella ikkunalla: muutama kynsi painetaan multaan parin sentin syvyyteen ja multa pidetään kosteana. Lehtiä käytetään tarpeen mukaan, tilalle kasvaa kyllä uusia.


Valkosipulikin kaipaa huolenpitoa

Valkosipuli tarvitsee säännöllistä kastelua, etenkin kuivina kausina. Keväällä, lehtien alkaessa pilkistää maasta, on hyvä kattaa maa ruohosilpulla. Se lannoittaa ja pitää maan sopivan kosteana. Rikkaruohoja kitketään tai torjutaan. Viimeistään kesäkuussa tarvitaan lisälannoitusta, esim. karjanlantaa. Talvivalkosipulin kukkavarret leikataan pois heti niiden alettua kasvaa, ellei aio kerätä itusilmuja talteen, koska kukkiminen saattaa viedä voimia kynsien kasvulta.

Valkosipulin sadonkorjuu ja säilytys

Nuoria lehtiä voi käyttää vaikka salaattiin jo keväällä. Niitä ei kuitenkaan saa kerätä liikaa, ettei sipulin kasvu kärsi.

Kun naatit alkavat syyskuussa kaatua ja kellastua, on sadonkorjuun aika. Sipulit nostetaan, mielellään lämpimällä ja aurinkoisella säällä, ylös varovasti esim. talikolla. Mullat ravistellaan pois ja tarvittaessa loput vielä huuhdotaan vedellä. Sipulien annetaan kuivua irtonaisina muutamien päivien ajan auringonpaisteessa tai ilmavassa ja kuivassa varastossa. Kuivuneet juuret leikataan pois ja täysin kuivuneet varret kierretään irti sipuleista tai ne palmikoidaan leteiksi. Sipulit säilyvät hyvin huoneenlämmössäkin, mutta paras paikka on viileä, kuiva ja ilmava. Liian kosteassa paikassa sipulit voivat alkaa kasvaa uutta vartta.

Valkosipulin lääkinnällinen käyttö

Valkosipulia pidetään "sisäisen puhdistuksen" yrttinä. Sen sisältämät fytonsidit tappavat bakteereita, sieniä, hiivoja ja muita taudinaiheuttajia, eli vaikutus on antibioottinen. Valkosipulin lääkitsevät aineet haihtuvat herkästi, joten paras vaihtoehto on nauttia herkkua kuumentamatta ja tuoreena tai kuivattuna.

Eräät valkosipulin sisältämät ainesosat ehkäisevät fibriinien muodostumista veressä ja hidastavat siten veren hyytymistä. Valkosipulilla on siis myös verisuonten tukkeutumista estävä vaikutus, se laskee veren kolesteroli- ja rasva-ainepitoisuutta ja ehkäisee verisuonten kovettumista. Se laajentaa verisuonia, mikä vaikuttaa alentavasti verenpaineeseen. Lisäksi valkosipuli edistää sapen eritystä, lievittää ilmavaivoja ja estää mahan käymistä.

Vanha kansa tietää, että hengitysteiden tulehduksiin voi käyttää pelkkää murskattua valkosipulia, jonka tuoksua hengitetään nenän ja suun kautta pari minuuttia useamman kerran päivässä. Valkosipulin nesteellä voidaan hoitaa haavoja ja sienitauteja, mm. jalkasientä. Korvakäytävän suulle asetettu valkosipulin nestettä sisältävä pumpulituppo lievittää korvasärkyä. Nuha taas paranee sieraimiin laitettavilla tupoilla. Herkkä iho saattaa kyllä reagoida suoraan kosketukseen.

Valkosipuli on monikäyttöinen mauste

Valkosipuli on sipuleista voimakkaimman makuinen ja tuoksuinen. Silti sitä voi käyttää melkein mihin ruokaan tahansa, koska se antaa pehmeän maun. Kynsien ja itusilmujen lisäksi voidaan käyttää tuoreita, vihreitä varsia. Kynsistä vihreät osat kannattaa poistaa.

Valkosipuli sopii mainiosti liha- ja kasvisruokien mausteeksi, salaatinkastikkeisiin, patonkiin ja erilaisten säilykkeiden makua ja säilyvyyttä parantamaan. Keittoon ja pizzaan se kannattaa lisätä vasta juuri ennen tarjoilua. Hyvän säväyksen se antaa esimerkiksi tomatillo-avokadosalsaan.

Valkosipulia tuholaisten torjuntaan?

Valkosipulia käytetään myös luonnonmukaiseen tuholaistorjuntaan joko vetenä, öljynä tai sellaisenaan kasvamassa muiden kasvien välissä. Sen on sanottu torjuvan mm. myyriä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Marjalikööri

4 annosta | Valmistusaika yli 24 h Raaka-aineet 2 lt Marjoja, mansikoita, mustikoita, puolukoita, herukoita tms. 250 gr sokeria 1 vanilja...